23. helmikuuta 2017

Sain kameran toimimaan. :)

Jippii. Nyt vihdoin ja viimein kahden vuoden jälkeen kamerani toimii taas, tietokoneeseen kun yhdistin ja painoin "Virheenkorjaus"-kohtaa. VAU. Oon nero. Kameralla oli paljon kuvia Kornin keikalta, ja pari kuvaa mun edellisestä kissasta. Tässä pari.
                                 Aesthetic perfectionin keikalta, minä oikealla, keskellä laulaja Daniel

                                                  Sain nimmarinkin :D

                                             Entinen kissani, Fifi.


Ja nyt tähän hetkeen. Miehekkeeni Teemu osti mulle synttärilahjaksi liput The 69 Eyesin keikalle Kotkan seurahuoneelle, ensin suutuin koska oltiin aikalailla peeaa, mutta mikäs siinä. Mahtava yhtye.

Elli kasvaa kovaa vauhtia ja osaa jo kävellä, melkein juosta, ja puhuu joitain sanoja, mutta suurimmaksi osaksi höpöttää vielä omaa kieltään.






 Eilisiä kuvia tähän asti, alempana tän päivän meikkiä.

23. marraskuuta 2016

Uusi tietokone!

Jippii ja jee, saatiin eilen uusi tietokone, ASUS G752VY. Nyt ainakin pelit toimii. (ja voin blogata ahkerammin...)

Ja Elli on flunssassa :( Meidän vauva on niin räkänen ettei se muuta jaksa tehdä kun ulista ja juoda. Toivottvasti paranis perjantaihin mennessä niin päästäis kerhoon. 
Mulle kuuluu ihan hyvää, kaikki OK. En oo vaan lähiaikoina tehnyt mitään hienoa josta kertoa. Tylsä elämä.

15. marraskuuta 2016

Roaargh

En oo taas aikoihin kirjoittan mitään, joten teen tämmösen pikkusen välipostauksen jos tätä kukaan edes lukee. Joten siis... Meille syntyi viimevuonna pikkuinen prinsessa josta kerroinkin kai jo edellisessä postauksessa, ja kohta se on jo vuoden ikäinen :) aika kuluu äkkiä.
Mun arki on aikalailla kakkavaippoja ja vauvanruokaa ja siansaksantäyteistä kun tyttö ei vielä puhu, vaikkakin osaa sanoa jo ainakin "äiti", "isi" ja "kissa". Niin ja meille tuli syksyllä kaksi kissanpoikaa, Olavi II ja Papu. Olavi on mustavalkoinen. Pojat keksii pissailla milon mihinkin mut toistaiseksi en oo tehny niistä lapasia, rakkaita karvapalloja kun ovat.
Pidin Halloweenjuhlatkin joihin osallistui n.20 ihmistä, osa jaksoi panostaa pukuun, harmillisen moni ei pukeutunut ollenkaan, vaikka olin ilmoittanut arvovani palkintopullon. Röllipukuun pukeutunut **** voitti. Itse olin suunnitellut ja toteuttanut pukuani monta kuukautta ennen pippaloita. Pukeuduin demoniksi ja unohdin idioottina ottaa kuvan. Parempi tuuri ensivuonna.

22. kesäkuuta 2016

Vauvajuttuja

Edellisestä postauksesta on noin kaks vuotta.... On tapahtun kaikkee jännää, sitäjatätäjatota MUTTA kuitenkin, olen vielä hengissä ja en vieläkään voi hyvin. Mulla on nykyään pieni puolivuotias tyttö ja avomies joiden kanssa vietän laatuaikaa 24/7. (Tai siis viettäisin jos mulla ei olisi todettu dissosiaatiohäiriötä ja epävakaata persoonallisuushäiriötä tässä hiljattain. <--linkit tossanoin tekstissä) Vietän nykyään siis perhe-elämää ja taistelen epävakaan persoonallisuuteni kanssa, mutta en anna sen haitata. Ajatukseni lentää koko ajan utopistisiin sfääreihin ja kaikki tunteet patoutuvat yli. Kaikki tuntuu pahemmalta kuin normaali-ihmisellä, niinkuin nahka puuttuisi ja olisin vereslihalla, mutta tunteiden kohdalla. Kosketus sattuu, toisten tunteet tarttuvat ja masennun helposti.

Raskausaika oli mukavaa, ei ollut yhtään pahoinvointia tms, mutta herranperse mitkä tissit. Ne vaan ilmesty tyhjästä. Kiitokset näistä luomusilareista miehelleni ja tyttärelleni :DDD
Joo. No mutta toi pikkunen kun synty ja sain sen syliin se näytti niin hämillään olevalta. "Missä mä oon, mitä tapahtuu.?" Sairaalan valot oli kai kirkkaat kun siristi silmiään. Uusi isukki laittoi tytöllemme ensimmäisen vaipan ja otettiin pari kuvaa. Oltiin sairaalassa muutama päivä kunnes päästiin papun kanssa kotiin. Tää mamma ei nukkunut kunnolla ensimmäiseen kahteen viikkoon mutta sit yöunetkin alko helpottaa kun pikkunen alko nukkumaan yöunet 22-07 välillä.

Eipä mulla nyt tule paljoa muuta mieleen, tässä joitain kuvia vuoden sisältä.


          Toukan potkuja ja oikealla samana iltana kun synnytin

                                                    Eka yö

                                                     Eka joulu kaksiviikkoisena
                                            Ja Deadpoolin ensi-iltaa varten meikki :D

8. syyskuuta 2014

TTAAMMPEERE peerkele.

Whiiii. Viikko sit alotin Tampereen valloittamisen ja oon nyt hyvin tutustun uusiin ihmisiin vaikka ensin ajattelin ettei mun misantrooppisella elämänasenteella onnistu keneenkään tutustumaan. After all, ihmiset joihin nyt olen ennättänyt tutustua ovat mielenvikaisuudeltaan kai samaa kaliiperia kuin minä, joten taidan viihtyä täällä. Niin ja onhan se ihan kiva istua pubissa ja tutustua ihmisiin, mutta sitten kun aamulla katsoo tilin saldoa ja huomaa että jäljellä on parikymppiä herää todellisuuteen. Jep, onhan se tuoppi lonkeroa täällä halvempi kuin kotkassa mutta ei niin paljoa ettäkö rahat riittäisivät loppukuulle (hups).....

Eli nyt siis ollaan Marikan kanssa hiukan persaukisia ja syödään kynsiä. En mä syö kynsiä mutta toi nainen saattaa. Tarvittaessa turvaudun kannibalismiin.

Ja niin, karistan Kotkan tomut kantapäistäni as soon as possible. Heti kun löydän asunnon :)

Eipä mulla muuta. Jee.

25. elokuuta 2014

Avautuminen. (taas)

....Ja taaskaan en oo hirveen aktiivisesti kirjotellu tänne, sori kaikki :D Hyrrrr. On tullu parin päivän sisään aika helvetin kylmä, ihan yhtäkkiä. Vasta kaks viikkoa sitten kuoli kuumuuteen ja ravas uimarannalla, nyt pitää ettiä kaapeista syystakki ja kaulahuivit. Mut sain kaukaiselta kaveriltani kynttilän jonka se itse teki! :) Kesä meni ihan hyvin ja sillee, blahblahblah. Ja humalassa. ....Ei saatana tästä tuu nyt yhtään mitään.... Pakollinen "Hei olen vielä hengissä"-päivitys, teemana vuodenajat.... -.-

Mun elämä on oikeesti tosi tylsää. Taidan nyt sit listata tähän muutamia syitä miksi.
1. Nukun melkein aina iltapäivään asti niin olen meikannut ja valmis liikkumaan vasta joskus 4-5 aikoihin, ja siksi huono hoitamaan paperihommia ja virastoissa ravaamisia.
2. Mulla ei ole aavistustakaan mihin ja miten kannattaa muuttaa pois tältä paikkakunnalta.
3. Jos muutan, miten mä tutustuisin uusiin ihmisiin? "Moi mä muutin tänne just" <- ja tyyppi vastaa että meille vai teille. EIIIIHHHH. Tai sit muutan johonkin, alan taas pelaamaan Aionia 24/7 ja tutustun vaan ihmisiin joita en koskaan näe. Yhtä hyvin voisin muuttaa siperiaan, kasvattaa parran ja omistaa lampaita.
4. En voi sietää tyhmiä ihmisiä, joten en tutustuisi keneenkään muutenkaan ulkona. Nörtit ja järkevät ihmiset ovat sisäeläimiä. Yleensä. Mutta toisaalta joskus baareissa tutustuu tai sit on kaverin kavereita.
5. Mulla on vain muutama hyvä ystävä, ehkä yhden käden sormin laskettavissa, ainakin yksi näistä on henkilö jota en ole koskaan tavannut IRL.
6. Masennun helposti ja erakoidun kotiin. NOT GOOD.
7. Ei töitä, ei koulua - ei työkavereita eikä koulukavereita - ei rahaa - ei matkustamista - ei mitään uutta.
8. Ja nytkin voisin istua faijan kanssa parvekkeella tupakalla kun se kerran heräsi, mutta sen sijaan jauhan paskaa tietokoneen näytölle. .............jos meen sinne tupakalle.....


......heti helpotti. Mutta siis niin.. Oon ollu viimiset kaks vuotta työttömänä, sählänny kaiken siinä välissä ja noussu ylös monesta kuopasta. Mut työttömyys on perseestä, ja tää kaupunki on perseestä. Tahtoisin matkustaa jä nähdä maailmaa, asua ulkomailla ja niin edespäin mut ei sellaseen pysty ku kultalusikka perseessä syntyneet ihmiset. Jos vaikka saisin jostaa äkkiä samanlaisen duunin ku Paris Hiltonilla ja Kardashianeilla, niille maksetaan suurinpiirtein hengittämisestä ja siitä että ne on olemassa. Toisaalta halveksun kaikenmaailman julkkiksia sun muita joilla nousee äkkiä keltaiset nesteet hattuun mutta silti se pintaliitäjän elämä houkuttaisi. Ei sillä ettäkö tahtoisin naamani joka vitun ikisen juorulehden kanteen, vaan siksi että voisin tehdä paljon enemmän elämälläni. Tähän asti mun elämä on ollut melkeinpä elintilan tuhlaamista, taivaanrannan maalaamista ja älytöntä paskaa. Aivan sama oikeastaan, mutta en tiedä olenko jo johonkin postaukseeni avautunut haluavani tehdä jotakin mikä mullistaa monen ihmisen elämän, mutta sitä mä haluaisin. Haluaisin ees tietää jos olen vaikka runoillani auttanut jotain itsemurhan partaalla keikkuvaa ihmistä huomaamaan että kyllä siitäkin montusta kapuaa ylös jos vain tahtoa riittää, jos olen saanut jonkun huomaamaan että ei maailma kaadu huumeongelmiin, kodittomuuteen, rahaongelmiin tai yksinäisyyteen. AINA ON SYY JATKAA. Se syy voi olla pienikin. Sisko, veli tai ystävä. Tuleva ura sairaanhoitajana tai lakimiehenä?
Jonkun muun hymy saattaa riippua sun olemassaolosta.
Entä se mies joka istuu aina bussissa yksin ja katsoo ulos ikkunasta masentuneena, katso sitä silmiin ja hymyile. Se saattaa piristää sitä. Ne ryppyiset mummelit kaupassa? Toivota hyvää päivää. Se pikkupoika joka kävelee koulusta? Sano sille moi, se on saattanut olla koko päivän yksin jalkapallokentän reunalla.
Pieninkin ele voi saada ihmisen päivästä mukavamman. Hyppäsin joskus bussiin naama norsunvitulla ja noin nelivuotias tyttö sanoi mun kävellessä ohi äidilleen että "äiti tuo tyttö on tosi kaunis" ....Enpä mököttänyt enää.
Käy vaikka huviksesi kahvilassa tai baarissa ja kysy joltain voiko samaan pöytään istua, saat äkkiä keskustelun aikaiseksi ja äkkiä te jo tunnette.

...Tästä ei tosiaan pitänyt tulla tällaista avautumista mut näköjään tuli. Ja mikäs siinä kun tää blogi nyt on muutenkin täynnä paskaa eikä tätä kukaan lue. Vittu.